Sarajevon ruusut
Kolumni: Vapaata tahtoa ei ole, kirjoittaa Tuomas Kyrö.
Vapaata tahtoa ei ole. Kaksi viikkoa sitten söin balkaninmakkaraa, illalla luin Pajtim Statovicin Kissani Jugoslaviaa. Ajattelin, että enpä ole käynyt alueella kuin Kroatiassa, tuskin käynkään. Olin tekemässä lähtöä itäisessä Saksassa sijaitsevaan kirjailijaresidenssiin.
Pääsin perille, aloitin romaanin.
Neljä päivää myöhemmin nojasin käsilläni seinää vasten sarajevolaisessa yökerhossa. Jalat harallaan, taskut ympäri käännettyinä. Minulla ei ollut huumeita, mutta jollain oli. Tässä iässä ei pitäisi päätyä kellarihuoneisiin, joissa on välkkyvalot ja jumppumusiikki.
Paikallinen huumepoliisi oli rynnännyt elokuvamaisesti sisään. Huputetut kasvot, maastopuvut, luotiliivit, rynnäkkökiväärit, koirat ja kovaääniset käskyt. Kätköä etsittiin ilmastointikanavista ja vessanpöntöstä.
