Elämä lyhyt, tuotanto pitkä

Kolumni: Arto Paasilinna ei viihtyisi maailmassa, jossa juostaan eikä juoda.

Profiilikuva
Kolumni
Teksti
Tuomas Kyrö
Suomen Kuvalehti

Kirjailija Arto Paasilinnan henki leijui vahvana WSOY:n käytävillä, kun vuonna 2000 löysin kustantamoon. Kirjahyllyt ja rivien välit kertoivat, että hänen kirjojensa myynnillä kustannetaan kaltaisteni esikoisten romaanitekeleet.

Ne olivat vanhan liiton viimeisiä vuosia. Väkevä viina oli vastikään poistunut kustantamon juhlista, mutta vielä sitä ei ollut korvattu teellä ja kurkkuleivillä. Kustantamon kesärientoihin kuuluivat huuto, humala ja kirves. Arto Paasilinna ei viihtyisi maailmassa, jossa juostaan eikä juoda.

 

1990-luvun puolivälissä työskentelin näytelmäagentuurin kirjastossa monistaja-postittajana. Arkistossa eteeni sattui tilityskuitteja, jotka räjäyttivät käsitykseni kirjailijan mahdollisuuksista.