Pesäpallo yrittää palata Helsinkiin – kun näin kävi edellisen kerran, kupla oli puhkeamassa
Kenties sukupolven vaihtuminen on ollut tarpeen, jotta kansallispeli on saanut ylpeytensä takaisin ja uskaltaa hakea uutta nousua, kirjoittaa Ilkka Hemmilä.
4
MIN
Historia ei toistu mutta se rimmaa. Kulunut tokaisu kävi mielessä, kun kirjoitin artikkelia pesäpallosta.
Artikkeli käsittelee varsinkin naisten Superpesistä, joka on ollut viime vuosina lisääntyvän huomion kohteena. Katsojamäärät hipovat jo kaikkien aikojen ennätyksiä.
Kansallispeli varta vasten tavoittelee kasvua. Lipunmyyntiä, seurojen liikevaihtoja ja pelaajien palkkioita halutaan nostaa. Tavoitteet kulkevat käsi kädessä: mitä enemmän pelaajat voivat panostaa lajiin, sitä laadukkaampaa peliä heiltä voi odottaa. Tämä puolestaan tekee peleistä entistä kiinnostavampia yleisölle.
Nykyisin, kuten monissa lajeissa, korkein sarjatasokin muistuttaa intohimoista harrastustoimintaa, josta maksetaan muodollinen korvaus. Tällä kaudella naisten Superpesiksessä lähes 200 pelaajasta vain kuusi saa yli 15 000 euron palkkion koko kaudelta. Miehistäkin lähes puolet jää rajan alle.
