Näin luontokato tapahtuu
Ehkä oikeus harjoittaa metsätaloutta pitäisi olla määräaikainen, vuokraamiseen verrattava oikeus, kirjoittaa kolumnisti.
Tuttu metsä on ihana asia. Itsellänikin on sellainen, kahteen maantiehen rajautuva metsä, jossa olen käynyt monta kertaa viikossa yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Tiedän, kuinka vuodenajat metsää muuttavat. Olen nähnyt siellä hirviä ja seurannut ketun jälkiä, korvani ovat tottuneet palokärjen huuteluihin ja närhien rääkäisyihin.
Metsä ei ole minun metsäni; jotkut toiset omistavat sen. Se on minulle rakas, mutta minulla ei ole sananvaltaa sen suhteen. Vuosien varrella avohakkuut ovat vieneet siitä merkittävän osan, harvennushakkuut poistaneet vanhan metsän ominaisuuksia. Lahopuuta ja luonnontilaisuutta on kuitenkin riittänyt vielä niin paljon, että metsässä on voinut nähdä ja kuulla hömötiaisia.
Paikkalintu hömötiaista on jäljellä enää kolmannes 1980-luvun määrästä. Tuore Helsingin yliopiston tutkimus varmisti, että linnun kohtaloksi ovat koituneet kasvaneet hakkuumäärät ja vanhan metsän väheneminen. Hömötiaisten selviytyminen talvista on vaarassa: liian käsitellyissä metsissä ei ole tarpeeksi jäkäliä, joista löytää hyönteisiä, tai lahopuuta, jonka koloihin kerätä talvivarastoa.