Uutisvirta hukutti arvoni
Mitä enemmän luen uutisia, sitä suurempaa ristiriitaa koen ajatusteni ja yhteiskunnan välillä, kirjoittaa kolumnisti.
3
MIN
Marraskuun kuudentena, kun Yhdysvalloissa varmisteltiin presidentinvaalien tulosta, minä keskityin keräämään kakkaa. Olin ilmoittautunut vapaaehtoiseksi tuotantoeläinten turvakotiin, ja päivääni kuului nautojen, sikojen, kukkojen, kanien, hevosten ja vuohien jätöksiä. Lannan luominen tuntui paljon mielekkäämmältä kuin uutisten seuraaminen.
Päättyneenä vuonna teki entistä useammin mieli heittäytyä uutisvirran ulkopuolelle, enkä ollut yksin. Elokuussa julkaistun Uutismedia verkossa 2024 -raportin mukaan uutisten välttely on lisääntynyt Suomessa ja muualla. Syynä pidetään muun muassa uutisten uuvuttavaa määrää sekä ikävien uutisten korostumista.
Omalle ajoittaiselle uutisvälttelylleni on monenlaisia syitä. Suurimpia on voimattomuus. Median nopeuden vuoksi sotaa, kansanmurhaa ja luonnontuhoa voi seurata käytännössä suorassa lähetyksessä. Voisin siis entistä totaalisemmin todeta, kuinka voimaton olen niiden edessä. Samaan aikaan vellon syyllisyydessä: on etuoikeus pystyä kääntämään katseensa pois. Jätänkö jotain tekemättä siksi, etten tiedä tarpeeksi hyvin, kuinka huonosti asiat ovat?
Tämä on se uhkakuva, joka ilmiöön liittyy. Jos ihmiset eivät enää seuraa uutisia, lakkaavatko he välittämästä yhteisistä asioista? Eivätkö he enää äänestä, seuraa viranomaisten ohjeita tai tee hyviä elämäntapavalintoja?
