Tietokirjamarkkinoita hallitsevat nyt toimittajat – Kykeneekö tutkija ”kerronnalliseen taidokkuuteen”?

KOLUMNI: Raaka totuus on, että tieteentekijän arki ei mahdollista tietokirjojen kirjoittamista, kirjoittaa Tiina Raevaara.

Profiilikuva
Tieto-Finlandia
Teksti
Tiina Raevaara
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Marraskuun alku kului Finlandian tahtiin: valittiin ehdokkaita kirjallisuuspalkinnon kolmeen kategoriaan, kiihdyttiin valinnoista ja päiviteltiin jääviyksiä.

Erityisesti keskustelua heräsi tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaista. Niin esiraati kuin lopullisen valinnan tekevä Matti Rönkäkin ovat toimittajia tai ammattiviestijöitä. Samoin toimittajia ovat kaikki ehdokaskirjojen kirjoittajat. Ainoan nimellisen poikkeuksen sääntöön tuo Alexander Stubb, joka on kirjoittanut Alex-kirjan yhdessä toimittaja Karo Hämäläisen kanssa.

Taidekriitikko Otso Kantokorpi syytti Demokraatin haastattelussa raatia tutkijoiden sivuuttamisesta listalta. Jukka Petäjä pohti Helsingin Sanomissa toimittajien suurta osuutta: ”Nyt näyttää siltä, että tällä hetkellä toimittajat kirjoittavat parhaat – painavimmat ja mielenkiintoisimmat – tietokirjat. En ole varma, pitääkö se paikkansa.”

Jos tutkija haluaa kehittää kirjoitustaitoaan, se on tehtävä omalla ajalla.

Vuonna 2011 Tieto-Finlandian voitti Suomen jäkäläopas, tutkijoiden kirjoittama, jäkälien määritykseen tarkoitettu massiivinen opus. Sen jälkeen jakoperusteita rukattiin. Nykyään tunnustus annetaan ”ansiokkaalle suomalaiselle yleistajuiselle tietokirjalle, jonka voidaan katsoa merkittävästi edistävän lukijoiden kiinnostusta kerronnaltaan taidokkaaseen tietokirjallisuuteen”.