Tiede on diplomatian käyttämätön voimavara
Tiede auttaa pitämään yllä yhteyksiä, kun maiden suhteet ovat jäissä, kirjoittaa Kari Raivio.
Huhtikuussa 1971 maailma hämmästyi, kun USAn pöytätennismaajoukkue sai kutsun vierailla Kiinassa. Mitään kontakteja ei ollut maiden välillä ollut puhemies Maon valtaannousun 1949 jälkeen. Jo helmikuussa 1972 presidentti Richard Nixon teki kansantasavaltaan virallisen vierailun, josta suhteiden normaalistuminen alkoi. Näin syntyi nimitys ping pong -diplomatia.
Paitsi ihmiset, myös valtiot voivat ajaa etujaan aseiden ja rahan voimalla. Niihin perustuvat suhteet ovat kuitenkin hataralla pohjalla, jos ne herättävät katkeruutta ja vihamielisyyttä kohdemaassa. Harvardin yliopiston professori Joseph Nye tarjosi vaihtoehdoksi ”pehmeää voimaa” (soft power), jonka avulla ulkopolitiikan tavoitteet voidaan saavuttaa. Sen aseita ovat kulttuuri, yhteiskunnan arvot ja kansainvälinen käyttäytyminen.
Tiede on synnyttänyt teknologian, joka on länsimaiden vaurauden perusta. Kehittyvien maiden toiveena on kuroa lännen etumatkaa ja parantaa kansalaistensa elinoloja. Siksi useimmat niistä haluaisivat kehittää koulutusta ja tutkimusta. Tiede-YYA tarjoaa hyviä mahdollisuuksia pehmeän voiman käyttöön keskinäisten suhteiden parantamiseksi.
Tiedediplomatialla on kolme ulottuvuutta. Ensinnäkin tiede tarjoaa tutkittua tietoa diplomaattien työkalupakkiin. He joutuvat usein pitämään puoliaan suurempien ja rikkaampien maiden edunvalvontaa vastaan. Siinä ei auta vetoaminen hallitusohjelmaan, vaan ainoastaan vankat asia-argumentit voivat tuottaa tulosta.
