Tiä Tampereelle
Suomen lahtarikaarti ja sikaileva porhokerho ei ole tainnut saada yli 90 vuoteen sellaista imagovoittoa kuin itsenäisyyspäivänä Tampereella. Joukko kiakkomiälenosoittajia käytti siellä poikittaista mailaa siihen tyyliin, että jos vielä luistelemaan oppivat, ovat valmiita KHL:ään (kallonhoitolaitokseen). Vastaan sattuneet riistäjäikkunat ja sortajahevoset hakattiin tohjoksi. Ohranakin sai osansa, kun kaikki poliisit eivät ehtineet suojaan päämajaansa Ohrananjyvään.
Ihan selväksi ei tullut, keitä ne oli ne sankarit ja mistä joukkueesta, mutta Timo Jutiloita oli mukana sen verran, että ilmeisesti ainakin Tappara ja kultaleijonat olivat riittävästi edustettuina.
Kiakkovieraat sanoivat käyvänsä luokkasotaa, mutta sanoma synnytti pikemminkin talvisodan hengen, eli yhtenäisen vastarinnan, johon pieniä säröjä aiheuttivat vain satunnaiset naurunpurskahdukset.
Sikäli historiallinen tämä Tampereen kansannousu oli, että sen rinnalla surullisenkuuluisa Janajevin vallankaappaus Neuvostoliitossa elokuussa 1991 alkaa viimeinkin näyttää selväpäiseltä ja onnistuneelta operaatiolta. Janajev sai sentään maan johtajan viralta ja kommunismin säilymään vielä pari lisäpäivää, mutta Tampereella kaikki sympatiat satoivat hallituksen, presidentin, poliisien, hevosten ja koko sikaporhokerhon laariin. Syntyi jopa epäilys, ettei vain koko härdelli ollut maan hallituksen järjestämä provokaatio kovasti kärsineen maineen palauttamiseksi. Oli tai ei, hyvin onnistui: seuraavissa gallupeissa hallitus menestyy ja kohta myönnetään poliisille lisää rahaa.
Nyt sitten kukin taho tykönään miettii, mitä tästä seuraa ja miten jatketaan. Luultavasti ensi vaiheessa jatketaan sarjalla pikkujouluja ja tappeluksilla taksijonoissa. Sitten vietetään varsinaista joulua ja otetaan vastaan vuoron perään joulupukki ja poliisi. Joululoman jälkeen jatketaan tappelua kouluissa.
Kuten kiakkovieraat julistavat, rauhaa ei synny luokkien välille. Ei ainakaan ennen kuin ensimmäinen kiakkovieras istuu Suomen hallituksessa urheilu- ja urheiluministerinä.
