Teollisuuskaupungista cityksi
Tehtaan paikan rahan tuojana ovat ottaneet luovan luokan elinkeinot. Siinä missä Tampere on onnistunut, Turku on epäonnistunut, kirjoittaa Osmo Soininvaara.
4
MIN
Jo tuhansia vuosia sitten kauppiaat ja käsityöläiset muodostivat suuria kaupunkeja. Työnjako ja erikoistuminen loivat niissä ylellisyyttä, johon ympäröivällä maaseudulla ei ole ylletty. Vauraus syntyi kasautumiseduista – siitä, että pienellä alueella oli paljon eri alojen osaajia, joiden taidot täydensivät toisiaan ja jotka muodostivat toisilleen asiakaskunnan.
Teollisuuskaupungit olivat luonteeltaan erilaisia. Tehdas on riippuvainen kaupungista vain työvoimareservinä mutta ei vuorovaikutuskenttänä. Tehtaan kannalta kasautumisedut eivät ole järin suuria. Siksi tehtaita nousi maaseudulle ja kaupunki muodostui tehtaan ympärille.
Teollisuuskaupunki on pulassa, jos tehdas katoaa. Vaikka suurin osa asukkaista ei olekaan ollut tehtaan palveluksessa, koska he ovat myyneet palveluja tehtaan työläisille – ja tietysti toisilleen.
Jälkiteollinen kaupunki, city, merkitsee paluuta vuorovaikutuskaupunkiin. Tehtaan paikan rahan tuojana ovat ottaneet luovan luokan elinkeinot. Ne ovat riippuvaisia ympäröivästä kaupungista ja toisistaan. Kasautumisedut ovat merkittäviä eikä kaupungin kannattavalle koolle näytä olevan ylärajaa. Kaikkialla maailmassa on meneillään valtava muutto suuriin kaupunkeihin.
Teollisuuskaupungin muuntuminen cityksi ei ole aivan yksinkertaista. New Yorkin kohdalla se on mennyt loistavasti, vaikka aluksi olikin vaikeaa. Detroitissa muutos on epäonnistunut ehkä jopa peruuttamattomasti.
