Valon tuoja
Kahdeksanvuotiaana poika sai sähköiskun silitysraudan ja leivänpaahtimen yhdistelmästä, Jukka Ukkola kirjoittaa.
Jo taaperona Teemu Tasawirtanen oli poikkeuksellisen kiinnostunut sähkölaitteista. Keittiön pöydän ääressä hän yhdisteli vanhoja pöytälamppuja radioihin ja sai aikaan kummallisia virityksiä, jotka alkoivat vilkkua ja soittaa Säkkijärven polkkaa, kun vain nappulasta painoi. Joka kerta, kun näin kävi, Teemu hihkui riemusta.
Kahdeksanvuotiaana poika sai ankaran sähköiskun silitysraudan ja leivänpaahtimen yhdistelmästä. Hän oli vähällä kuolla, mutta selvisi hengissä ja innostui entistä enemmän. Vanhemmat yrittivät hillitä harrastetta hankkimalla pojalle mopon, mutta ei auttanut: kohta kiersi sähkömopo yksinään ympäri korttelia äidin hieromasauvasta värkätyn joystickin ohjaamana.
Ei siis ihme, että jo aikuisuuden kynnyksellä Teemu Tasawirtanen valmistui sähköfysiikan diplomi-insinööriksi Aalto-yliopistosta. Siitä olisi ollut helppo jatkaa tekniikan tohtoriksi, mutta Teemu ei millään malttanut, sillä hänelle oli valaistunut elämäntehtävä: kehittää sellainen sähköjärjestelmä, jota kukaan muu ei osaisi käyttää.
