Tasa-arvokone

Teknologiasta löytyy apu yhä useampiin ihmiskunnan ongelmiin. Äsken saimme kuulla tasa-arvobotista eli koneesta, joka on laskenut, kuinka usein naisten ja miesten nimiä sekä sukupuolia kuvaavia termejä esiintyy 15 suomalaismedian nettisivuilla. Kuten arvata saattaa, toksinen maskuliinisuus jylläsi taas kerran: naiset pääsivät medioissa esille paljon harvemmin kuin miehet. Savon Sanomissa naisten osuus oli pienin, Koillissanomissa suurin, mutta sielläkin alle 40 prosenttia.

Robotin tekijät itsekin tosin myönsivät, että tuloksissa saattaa olla pientä klappia esimerkiksi sen vuoksi, että muutamia lehtiä julkaisee Alma Media, jonka nimi mainitaan nettisivujen vakioteksteissä. Mistäpä robotti voisi tietää, että kysymyksessä on kustannusyhtiö eikä Alma-niminen nainen. On kuviteltavissa myös toisen suuntaista vinoutumaa, jos robo on plarannut esimerkiksi Ilkkaa, Kalevaa, Oriveden Sanomia, Kallea tai Jallua.

Joka tapauksessa tasa-arvobotti on niin kiehtova keksintö, että innostuin itsekin kehittelemään siitä jonkinlaisen karvalakkimallin. Se oli kovin alkeellinen, mutta sellaisenakin tuotti aika hälyttäviä tuloksia, myös muualla kuin lehtien sivuilla. Esimerkiksi kaunokirjallisuudessa huomio kiinnittyi heti pariin klassikkoteokseen, Aleksis Kiven Seitsemään veljekseen ja Anton Tšehovin Kolmeen sisareen. Niistähän kuka tahansa voi helposti laskea, että naisten osuus kirjallisuudessa on vain 30 prosenttia. Tuo epätasapaino olisi korjattavissa julkaisemalla uusintapainokset Viisi veljestä ja Viisi sisarta.

Hieman paremmin asiat ovat klassisessa musiikissa. Oopperoita on sävelletty melkein tasalukuisesti miehistä ja naisista: Don Giovanni, Myyty morsian, Jevgeni Onegin, Patarouva, Ratsumies, Elinan surma… Muuten tasa-arvoisten teosten nimissä kuitenkin mainitaan lähes aina ensin miehenpuoli ja sitten vasta nainen: Romeo ja Julia, Simson ja Delila, Porgy ja Bess, Ruslan ja Ludmila, Kameli ja nainen…