Tarvitsemme uusia toimia naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi
Keskeinen ongelma Suomen toimissa naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi on sinänsä tärkeiden toimien keskittyminen sosiaalisektorille projektiluonteisesti. Rikosoikeudelliset toimet on haluttu pitää erillään sosiaalipuolen ehkäisy- ja suojelutoimista, kirjoittaa professori Johanna Niemi.
3
MIN
Euroopan neuvoston yleissopimus ”Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumisesta ja ehkäisemisestä” (Istanbulin sopimus) tuli Suomessa voimaan vuonna 2015.
Sopimuksen täytäntöönpanoa seuraava EU:n neuvoston alainen komitea, GREVIO, julkaisi Suomea koskevan raportin viime joulukuussa. Sen mukaan Suomi on toteuttanut laajan kirjon erilaisia toimenpiteitä sukupuolittuneen väkivallan torjumiseksi.
Näihin toimenpiteisiin kuuluu esimerkiksi seksuaalirikoslain uudistus, jonka myötä on siirrytty raiskauksen määrittelyyn vapaaehtoisuuden puuttumisen kautta. Lisäksi on perustettu seksuaaliväkivallan uhrien hoitamiseen erikoistuneita SERI-keskuksia ja lisätty turvakotipaikkoja.
Mutta onko väkivalta vähentynyt?
