Maksajaa haetaan
Poliittinen kysymys on, kuinka paljon jatkuvaa oppimista tuetaan julkisin varoin, kirjoittaa ympäristöoikeuden professori.
Aiemmin puhuttiin elinikäisestä oppimisesta, nykyisin jatkuvasta oppimisesta. Tarve jatkuvalle osaamisen päivittämiselle läpi työuran on tunnistettu koulutuspolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi jo pitkään. Strategiatyö on ollut pontevaa ja keskustelu visionääristä.
Marinin hallituksen aikana laadittiin muun muassa Kansallinen korkeakoulujen jatkuvan oppimisen strategia. ”Maailman osaavimman ja sivistyneimmän kansan kotimaaksi”, sen otsikossa sanottiin. Edellinen hallitus perusti myös erillisen Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskuksen, Jotpan, edistämään osaamisen kehittymistä ja osaavan työvoiman saatavuutta.
Osaajapulaan vastaaminen ja jatkuva oppiminen ovat myös Orpon hallituksen keskeisiä koulutuspoliittisia tavoitteita. Konkreettisina tekoina olemme toistaiseksi nähneet muun muassa aikuiskoulutustuen lakkauttamisen elokuun 2024 alusta.
Julkisessa keskustelussa lakkauttaminen on saanut runsaasti kritiikkiä. Taloustieteilijät ovat pitäneet sitä järkevänä, koska tuen on arvioitu kohdentuneen liiaksi väärille henkilöille, heille, joilla on pitkä työkokemus ja valmiiksi hyvä koulutus.
Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta työelämän osaamistarpeisiin voitaisiin nykyistä paremmin vastata ja edistää jatkuvaa oppimista läpi työuran? Osaajapula voi väliaikaisesti olla joillakin aloilla helpottumassa, mutta lienee taas kohta yritysten kasvun esteenä.