Talvivaara ja ympäristön tuhoaminen: Mikä "hieno erämaaluonto"?

Profiilikuva
lähdekritiikki
Teksti
Susan Heikkinen
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

”Onhan se törkeää, jos hieno erämaaluonto pilataan”, sanoi mielenosoittaja Talvivaara-protestissa Helsingissä. Ja STT:n paikalta tekemässä uutisessa, joka levisi laajalti.

Kaikkihan me tuomitsemme ympäristön tuhoamisen. Syyllisetkin ovat jotakuinkin selvillä. Meidän toimittajienkin on siis helppo olla oikealla asialla, päästää kritiikki valloilleen kuin myrkkyvesi kipsisakka-altaasta.

Lähdekritiikki ei tunnu koskevan mielenosoitusuutisointia ylipäätään. Mielenosoittajien sanomisiin toimittajat eivät tavanomaisia kriittisiä työtapojaan ulota. Siksi mielenosoitusuutiset ovat usein vain mielenosoituksen jatkeita, mielipiteiden raportointia ilman vastakysymyksiä. Kuuluuko niin ollakin, jotta mieli tulisi osoitetuksi ja demokratia turvatuksi? Vai onko se mielenosoittajien aliarvioimista?

Niin, se kriittinen kysymys. Mikä ”hieno erämaaluonto”?

Kainuun maastokartat muistuttavat lähinnä vakosamettia, niin tiuhaan maakunnan suot on ojitettu. Tonkoja ongitaan enää harvasta purosta.

Uittoperkaukset ja säännöstely veivät vuosikymmeniä sitten jalokalat joista. Metsäautoteiden verkosto on niin tiuha, että ”erämaassa” vaeltava törmää tienpenkkaan muutamien kilometrien välein. Ja ne tiet eivät halo kuiskivia korpia, vaan enimmäkseen taimikoita ja syvään aurattuja hakkuuaukkoja.

Vuosisatojen ajan kainuulaiset ovat joutuneet ottamaan pottumaitonsa maasta. Lopputulos ei ole hieno erämaa, vaan monin tavoin muokattu maisema.

Aikanaan olisikin mielenkiintoista kuulla biologien näkemys siitä, kumpi muutti Talvivaaran alapuolista vesiluontoa enemmän – puunhimo vai malminhimo.

Ja vetävätköhän Talvivaaran tuhot loppujen lopuksi läheskään vertoja Pentti ja Paavali Härkösen töpeksinnälle? Keväällä 1761 isäntien oli tarkoitus kaivaa Ristijärvellä sijaitsevaan, kymmenen kilometriä pitkään Hiisijärveen vaatimaton laskuoja. Haluttiin lisää rantaniittyjä. Oja ryöstäytyi, järvi laski parissa päivässä 14 metriä ja kutistui kymmenesosaan entisestään. Hieman lohtua toi se, että pohjasta paljastui rautamalmiesiintymä.