Aikamme vainaa

Pakina: Tyypillinen monikuolematapaus on suomalainen mieshenkilö, jolle on kertynyt ainakin kymmenkunta pätevää kuolinsyytä, kirjoittaa Jukka Ukkola.

Profiilikuva
huumori
Teksti
Jukka Ukkola
jukka.ukkola@hotmail.com

Hyvät anatomian opiskelijat. Olen tohtori Tulppi, ja tämän päivän aiheenamme on obduktio elikkäs ruumiinavaus. Onneksemme olemme saaneet käyttöömme aivan erinomaisen vainajan, joka pötköttää meillä tässä näin. Tämä on tyypillinen monikuolematapaus, eli suomalainen mieshenkilö, jolle on kertynyt ainakin kymmenkunta pätevää kuolinsyytä.”

”Aloitamme viiltämällä auki tämän vyötärön – näin. Kuten havaitsemme, siihen on päässyt iskemään vakavanlaatuinen kokolihavajaus. Punaista, prosessoitua lihaa ei näy ollenkaan, vaan pelkkää valkoista läskiä. Tällaista ilmiötä sanotaan keskivartalolihavuudeksi tai myös omenalihavuudeksi, joten on mahdollista, että se johtuu liiallisesta omenoiden syömisestä. Oikein kelvollinen kuolinsyy joka tapauksessa.”

”Kun tästä jatkamme vähän ylöspäin, uh-huh, löydämme keuhkot – tai sen mitä niistä on jäljellä raitisilmamyrkytyksen jäljiltä. Ei näillä olisi pitkään elänyt, vaikkei olisi ehtinyt muuhun kuolla.”

”Yhtä huonossa kunnossa on seuraavakin kohteemme. Se on maksa, vaikka sitä on vähän vaikea tunnistaa, koska se on tuolla lailla peitteinen. Rasvamaksa johtuu liiallisesta B-vitamiinista, jota on erityisesti oluessa.”