Kenen tahtoa poliitikot noudattavat, kun he luopuvat omastaan?

PUHEENVUORO: Kansanedustajat saavat kuunnella omaatuntoaan, jos heille myönnetään kuuntelulupa, kirjoittaa Pertti Julkunen.

Profiilikuva
eduskunta
Teksti
Pertti Julkunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kansanedustaja Jutta Urpilainen kertoi presidentinvaaleja koskevassa artikkelissaan (Demokraatti 23.2.2017) keskustelleensa ministeriaikanaan Saksan entisen liittokanslerin Helmut Schmidtin kanssa. Tämä totesi, ettei ”johtajan ikinä kannata toimia omaatuntoaan vastaan, vaikka kansanvalta toisinaan nostaakin paineita myös siihen suuntaan”.

Nykyisessä kansanvallassa asiat voidaan jättää ”omantunnon kysymyksiksi” vain poikkeustapauksessa. Kansanedustajat elävät siis erilaisessa moraalisessa tilanteessa kuin kansalaiset. Kansalaiset ovat aina yhdessä omantuntonsa kanssa sen ääntä kuunnellen. Kansanedustajat saavat kuunnella omaatuntoaan, jos heille myönnetään kuuntelulupa.

Demokratian perustajiin kuuluva filosofi Immanuel Kant (1724–1804) tutkii Schmidtin esiin nostamaa ongelmaa teoksessaan Moraalin metafysiikan perustus (Areopagus-kustannus, 2014).

Itsenäinen tahto tekee Kantin mukaan moraalista ja järjestä yhden ja saman asian. Kansalainen on vastuussa teoistaan, kun hän toimii oman tahtonsa mukaan. Vastuussa ollessaan hän on moraalinen olento. Itsenäisen tahtonsa mukaan vastuullisesti toimiessaan hän tekee valintoja niin kuin parhaaksi katsoo, eli käyttää järkeään. Näin ollen hän käyttää järkeään vain moraalisena olentona ja on moraalinen olento vain omaa järkeään käyttäessään.