Kaiken keskellä yksin
Osa päättäjistä tulee vaativiin valtiollisiin tehtäviin kylmiltään. Siksi jonkinlaista henkistä apua ja tukeakin pitäisi olla tarjolla, kirjoittaa Suvi-Anne Siimes.
4
MIN
Muistan lapsuudestani sananlaskun, jonka mukaan puhuminen on hopeaa ja vaikeneminen kultaa. Ja sen, että minun oli vaikea hyväksyä sen kirjaimellista tulkintaa.
Muistot nousivat mieleeni, kun luin maamme entisen pääministerin Sanna Marinin The New Yorker -lehdelle tänä syksynä antamaa haastattelua (The New Yorker 13.10.2025). Marin puhui haastattelussa varsin paljon henkilökohtaisista asioistaan. Hän kertoi muun muassa muistavansa edelleen sen hetken, jolloin hänen ja hänen silloisen puolisonsa välinen yhteys katkesi.
Toimittajan mukaan osa Marinin parisuhteen ongelmista ja avioeron syistä saattoi liittyä juuri puheeseen ja kommunikaatioon. Marinin ja hänen puolisonsa suhteelle oli nimittäin ollut leimallista se, että he olivat aina keskustelleet hyvin paljon keskenään.
Pääministerinä Marin ei voinut enää puhua monistakaan työhönsä liittyvistä asioista, koska ne olivat turvaluokiteltuja ja siten salassa pidettäviä.
