Surun selfiet
Oli kai viime syksyä, kun lehtien lukeminen aiheutti uudella tavalla inhottavan olon. Usein se johtui traagisesti kuolleita nuoria ja heidän surevia läheisiään käsittelevistä artikkeleista. Juttujen paatoksessa ei sinänsä ollut mitään uutta; iltapäivälehdet ovat julkaisseet niitä maailman sivu.
Kuvat häiritsivät. Kun edesmenneitä nuoria aiemmin saatettiin muistella koulukuvilla, nyt materiaalia oli kaivettu sosiaalisesta mediasta.
Surun selfieissä paistavat aavemaisina ne yhteiskunnalliset tasot, joista kaunopuheiset jutut vaikenevat. Nuorten ei-toivotut kuolemat ovat hyvin luokkasidonnaisia ja eriarvoisuuden kuva. Valokuvista taas näkee elämäntilanteen ja toisinaan elinympäristön. Pukeutumisesta ja tatuoinneista voi lähestulkoon päätellä asuinalueen.
