Suomi voi edistää ympäristöturvallisuutta Jäämerellä

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomen arktinen strategia julkaistiin elokuussa. Suomen arktinen maakuva on muotoutumassa. Strategia nostaa liiketoiminnan keskustelun ytimeen. Arktisen mahdollisuuksia ei ole syytä liioitella, mutta on totta, että se tarjoaa joitakin merkittäviä talousnäkymiä.

Strategiaa on kritisoitu fokuksen puutteesta. Laaja-alaisuutta puolustaa se, että arktisella näyttäytyvät monet yhteiskunnalliset ilmiöt, kuten muillakin alueilla. Keskustelun helpottamiseksi arktisuutta voitaisiin jäsentää tarkastelemalla sitä Jäämeren, Lapin, Suomen ja kansainvälisen yhteistyön näkökulmista omina kokonaisuuksinaan.

 

Laaja öljyn- ja kaasuntuotanto Jäämerellä voi alkaa aikaisintaan vuosikymmenen kuluttua, kun riittävä teknologia on käytettävissä. Markkinoiden muutokset voivat johtaa siihen, että öljyntuotanto Jäämerellä jää marginaaliseksi. Öljy-yhtiöt kuitenkin jo kartoittavat varoja ja tekevät koeporauksia.

Luoteis- ja Koillisväylän käyttö voi realisoitua nopeammin, kun merijää ilmaston lämmetessä vetäytyy yhä kauemmas rannikosta. Silti reiteillä voi jatkossa esiintyä jäitä. Suomessa on rakennettu kuusikymmentä maailman noin sadasta jäänmurtajasta. Suomessa on myös arktista offshore-teknologian asiantuntemusta, ja jääoloihin soveltuvaa öljyntorjuntakalustoa on kehitteillä.

Ilmatieteen laitoksen satelliittiaineistoja hyödyntävillä jää- ja sääpalveluilla on pitkät perinteet Itämeren talvimerenkulun tukemisessa. Nämä osaamisalat voivat tarjota merkittäviä bisnesmahdollisuuksia ja edistävät ympäristöturvallisuutta Jäämerellä.

Arktinen matkailu on Lapin tärkeimpiä elinkeinoja. Saamelaiset ovat Euroopan ainoa alkuperäiskansa. Poronhoito on tärkeä osa Lapin arktista identiteettiä. Lappi on keskeinen osa Suomen kansainvälistä arktista imagoa.

Arktisille alueille haasteena on, miten metsä, kaivos- ja tuulivoimateollisuus toteutetaan siten, että ainutlaatuiset luonto- ja kulttuuriarvot säilyvät. Ympäristövaikutusten arviointi ja kaavoitus ovat lakisääteisiä menetelmiä sovittaa yhteen eri intressejä, mutta niiden toteutusta täytyy parantaa.

Voidaan kysyä, onko meillä riittävät metodit hallita useiden investointihankkeiden kumulatiivisia vaikutuksia. Esimerkiksi lukuisten pienten tuulipuistojen yhteisvaikutus on haitta matkailu- ja poroelinkeinoille.

Kartalla tarkasteltuna Suomi on maailman arktisin maa. Omissa silmissämme monenlaisia arkipäiväisiä tuotteitamme, kuten vaateteollisuutta tai muotoilua, voi hyvin brändätä Suomen arktisena osaamisena.

Myös kylmän ilmanalan teknologialla ja yhdyskuntarakentamisella on huomattavaa tilausta Pohjois-Norjassa ja Venäjällä.

 

Arktinen tutkimus, jota tehdään käytännössä kaikissa yliopistoissamme ja tutkimuslaitoksissamme, on luonteeltaan kansainvälistä.

Arktinen neuvosto on kansainvälisen yhteistyön keskiössä. Se kokoaa tutkimukseen perustuvia tilannekatsauksia arktisen alueen­ tilasta ja kehityksestä ja edistää kansainvälisiä sopimuksia. Ilmastonmuutoksen torjunta on kansainvälistä yhteistyötä, mutta se luetaan omaksi politiikka-alueekseen.

Vaikka uusi arktinen strategiamme painottaa aikaisempaa enemmän taloustoimintaa, se jatkaa yhdenmukaista Suomen linjaa, joka sai alkunsa jo 1991, kun Arktisen ympäristön suojelustrategia allekirjoitettiin Rovaniemellä. Se johti Arktisen neuvoston perustamiseen vuonna 1996, ja sen työ keskittyy yhä ympäristönsuojeluun ja kestävään kehitykseen.

Kirjoittaja on professori ja Lapin yliopiston Arktisen keskuksen johtaja.