Suomi suuna ja päänä
Meuhkaamisella teemme hallaa vain itsellemme, kirjoittaa Helena Petäistö.
Ensimmäisessä EU-huippukokouksessaan kesäkuussa pääministeri Juha Sipilä sanoi, ettei Suomella ole varaa neuvoa Kreikkaa syvällä rintaäänellä, sillä maamme kehnojen talouslukujen pohjalta meidän on hankala patistella muita talousuudistuksiin.
Mihin tämä viisaus hävisi muutamassa viikossa? Heinäkuun viimeisen huippukokouksen aattona Suomi nosti päänsä euroryhmästä ensimmäisenä ja rökitti Kreikkaa niin, että sen jälkeen Suomen Ateenan suurlähetystön eteen piti asettaa poliisivartio lähes viikon ajaksi.
Tiukan kannan julistaminen etukäteen, kun muut olivat vielä hiljaa, asetti Suomen taas huonoon valoon. Kansainvälisen median eteen ylimpänä tuomarina astelleesta valtiovarainministeri Alexander Stubbista leivottiin Kreikan vihollinen numero 1.
Paitsi Kreikan media, joka jauhoi asiaa koko huippukokousta edeltäneen illan ja yön Stubbin antaessa yhtä jyrkkiä lausuntoja paikalta poistuessaan, myös Saksan media hehkutti. Se oli Saksalle mannaa; kerrankin joku meni heidän edelleen. Kreikassa kaiveltiin esille Suomen Hitler-kytkennät. Ranskan media piti suomalaisia kummajaisina. Brittilehti The Guardianissa oli tyly tuomio: Eurooppaa ei voi kuvitella ilman Kreikkaa, mutta ilman Suomen sen voi kuvitella!
