Suomi saanut pohjoismaisuudesta enemmän kuin muut – Jokaisella Pohjolan maalla oma politiikkansa

NÄKÖKULMA: Pohjoismaat ovat olleet vertaisryhmänä aivan omaa luokkaansa, kirjoittaa Hanna Ojanen.

Profiilikuva
Islanti
Teksti
Hanna Ojanen
Suomen Kuvalehti

On asioita, joita ei sovi kyseenalaistaa. Vaikuttaa siltä, että nykyään myös Suomen pohjoismaisuus kuuluu niihin.

Tämän huomasi viime vuonna keskustelussa valtion budjetin kehitysyhteistyö- ja kriisinhallintavarojen leikkauksista. Enää ei oltu Pohjoismaiden seurassa, vaan tipahtamassa ihan toiseen sarjaan, todettiin eduskuntakeskustelussakin. Se toinen sarja oli itäinen Eurooppa – sama, johon Suomi käytännössä liittyi, kun se ainoana EU-maana pidättäytyi äänestyksessä, jossa päätettiin pakolaisten jakamisesta jäsenmaiden kesken.

Puolustus oli heti valmiina: väärä syytös, kyllä olemme pohjoismaa, rahasta vain tekee tiukkaa. Miksi tässä on niin arka kohta? Suomi on maa, jonka imagosta puolet tulee vertaisryhmästä. Ryhmän on oltava oikea. Euroopan neuvostoon liityttiin, kun ulkopuolella oli enää Albania; Natoon ei voinut liittyä samaan aikaan Baltian maiden kanssa, jottei osoitettaisi samanlaisia turvallisuushuolia niiden kanssa.

Pohjoismaat ovat olleet vertaisryhmänä aivan omaa luokkaansa, ehkä siksikin, että pohjoismaisuus on ollut Suomelle tietoinen päämäärä ja vaivalla hankittu ominaisuus. Suomi on ollut vähiten selvästi pohjoismaa, jo suomen kielenkin takia. Liittyminen pohjoismaisiin järjestöihin ei ollut mikään läpihuutojuttu yya-sopimuksen solmineelle maalle.