Suomesta puuttuu todellinen poliittinen hengen lento
Poliittisen vaihtoehdon kaipuu nojaa menneiden sankariaikojen haikailuun, kirjoittaa Jarkko Vesikansa.
Hallituksia tulee ja menee, mutta samanlainen politiikka jatkuu. Ennen oli aatteita, nyt on vain brändipoliitikkoja ja hallinnointia! Ja poliittisten päätösten kanssa jahkaillaan vuositolkulla.
Kun kesäisissä keskusteluissa puntaroidaan politiikan saavutuksia, mielet matkaavat vuosia taaksepäin. Urho Kekkosen, Mauno Koiviston, Esko Ahon ja Paavo Lipposen jälkeen ei poliittisia suurtekoja ole tehty – eikä tehdä, arvelee moni.
Ennen oli todellisia poliittisia vaihtoehtoja. Niitä tarjosivat kommunistit, sosialistit ja monen sortin porvarit. Nyt on vain Suomi nousuun -lätinää vuodesta toiseen – missä ovat tulokset, purnataan toreilla ja turuilla.
Politiikka on totisesti toisenlaista kuin menneinä vuosikymmeninä. Politiikan mahtiajat ovat auttamatta takanapäin; jos politiikalla kuvitellaan rakennettavan maa valtiollisin varoin uusiksi. 1970-luvulla politiikan mahdollisuuksissa ei nähty äärtä eikä rajaa. Silloisessa suurpuolue Sdp:ssä kaavailtiin jopa valtiovetoista elektroniikkateollisuutta, ja hyvinvointimenoja kasvatettiin reippaasti 1980-luvun lopulle asti, kaikkien puolueiden tuella.
