Kasvun eväitä syömässä

Keynesiläisiä on kahta lajia. Toiset elvyttäisivät taantumassa, toiset koko ajan.

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Roope Uusitalo
Suomen Kuvalehti

Finanssikriisin jälkeen uuteen kukoistukseen nousseen keynesiläisen talouspolitiikan mukaan valtion pitää tasata suhdannevaihteluita finanssipolitiikalla eli veroja ja julkisia menoja säätelemällä. Nollakorkojen ja rahaliiton aikakaudella rahapolitiikassa ovat aseet vähissä, joten kotimaisen finanssipolitiikan merkitys on entistä suurempi.

Lama-aikaan valtio voi lievittää kysynnän laskua alentamalla veroja ja antamalla julkisten menojen kasvaa. Nousukaudella menoa taas pitäisi jarruttaa veronkiristyksillä ja menoleikkauksilla. Onnistuessaan tällainen vastasyklinen finanssipolitiikka voi hidastaa työttömyyden kasvua laskusuhdanteessa ja hillitä inflaatiopaineita noususuhdanteessa.

 

Suomessa eletään paraikaa kovinta nousukautta kymmeneen vuoteen. Nykyinen kolmen prosentin talouskasvu ja työllisyyden paraneminen ovat muutaman vuoden takaiseen negatiiviseen kasvuun tottuneille hienoja uutisia. Valitettavasti nykyinen talouskasvu taitaa olla poikkeuksellisen ripeää myös tulevaisuuteen verrattuna. Useimmat asiantuntijat arvioivat pitkän aikavälin talouskasvuvauhdiksi alle puolitoista prosenttia vuodessa.