Suomen strategisen edun mukaista olisi varmistaa pysyvä USA:n asevoimien läsnäolo
Olennaista ei ole, onko Suomessa varastoituna erikoisaseita. Tärkeintä on, että Venäjä ei tiedä, onko niitä vai ei.
Valtiomiestaitoa on, että Naton turvallisuusratkaisusta otetaan kaikki hyöty, mikä siitä on saatavissa. Se tapahtuu maksimoimalla Suomen liittolais- ja ydinasepolitiikka ja minimoimalla ulkoiset riskit ja uhat.
Nato toi teoriassa turvatakuut, mutta käytännössä on aika havahtua siihen, mistä ne tulevat todellisuudessa. Liittokunnan strategisessa konseptissa tavanomainen puolustus ja ydinasepelote ovat saman asian eri puolet.
Nato-maiden tosiasiallisena turvatakuuna toimiva USA:n ydinsateenvarjo muodostuu koko sen ydinasearsenaalista, ei ainoastaan Eurooppaan sijoitetuista, lentoneesta laukaistavista taktisista liitopommeista, joita on 180, ja vuonna 2025 saatavista operatiivisista liitopommeista. Jälkimmäiset on tarkoitettu suuria ja vahvennettuja sotilaskohteita vastaan. Pommien kantolaitteina toimivat F-35A-häivehävittäjät ja häivepommikonetyypit B-2A Spirit ja B-21 Raider.
Baltian ja Pohjolan ilmatilassa toimii tarvittaessa myös B-52H Stratofortress -pommikoneita, joiden ei tarvitse tunkeutua Venäjän ilmatilaan risteilyohjuksineen, vaan ohjukset voidaan laukaista jo Itämereltä, Norjanmereltä tai Jäämereltä. AGM-86B-risteilyohjusten kantomatka on yli 2 400 kilometriä, ja yksi kone voi kuljettaa 20 risteilyohjusta.
