Suomen malli suitsisi Venäjän energiavaltaa Ukrainassa

Kaasuase on ollut tehokkain painostuskeino, kirjoittaa professori Veli-Pekka Tynkkynen.

Profiilikuva
Teksti
Veli-Pekka Tynkkynen
Suomen Kuvalehti

Yksi keskeinen tekijä itsenäisen ja kansainvälisesti vahvan Ukrainan rakentamisessa on pitkällä aikavälillä Venäjän energiavallan rajoittaminen.

Neuvostoliiton jälkeisen ajan Venäjä on pyrkinyt asettamaan Ukrainan johtoon itselleen suotuisat toimijat käyttämällä taloudellisia painostuskeinoja. Kaasuase on ollut tehokkain, sillä vuorottelemalla rankaisevia ja palkitsevia kaasusopimuksia sekä rajoittamalla kaasutoimituksia, kuten talvina 2006 ja 2009, Venäjä on vaikeuttanut demokratiaan löyhästi sitoutuneiden hallitusten toimintaa ja edistänyt Moskova-mielisiä.

Venäjä on käyttänyt energiavaltaansa kokonaisvaltaisesti, sillä se on subventoinut halpaa kaasua valtion tulojen kustannuksella. Lisäksi Janukovytšin hallinnolle tarjottu tukilaina olisi syönyt venäläisten tulevia sosiaalietuuksia ja eläkkeitä, sillä se olisi otettu puskurirahastoista, jotka on luotu öljyn ja kaasun viennistä saaduilla tuloilla.

 

Ukrainan hallinta on ollut Venäjälle keskeistä, sillä siinä yhtyvät sekä Putinin hallinnon suurvaltatavoitteet että tämän hallinnon oman jatkuvuuden turvaaminen. Puskurivyöhykkeellä liberaaliin Eurooppaan Putin on pyrkinyt estämään oranssin vallankumouksen leviämisen Venäjälle. Se ja EU:ta imitoivan Euraasian unionin rakentaminen ovat tärkeitä tavoitteita. Ukrainan 45 miljoonan asukkaan kaasumarkkinoiden merkityskään ei ole vähäinen.