Rivien välistä

Kolumni: Valtionhallinnon viestinnässä on yritetty pitää erillään poliittinen ja viranomaisviestintä. Hallituksen viestintästrategia ei eroa tunnista, kirjoittaa Anu Koivunen.

Profiilikuva
media
Teksti
Anu Koivunen
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kun valtiovarainministeriön taloudellisessa katsauksessa viitataan hallituksen työllisyystoimiin lakonisesti ”niitä odotellessa” tai lehdistötiedotteessa käytetään huutomerkkiä painottamaan, että alle prosentin talouskasvu ”ei riitä hyvinvointivaltion tarpeisiin!” on loogista kysyä, tukeeko ministeriö hallituksen politiikkaa vai kritisoiko se sitä. Se on loogista siksi, että politiikka on hallitustasolla määritelty viestinnäksi.

Lokakuun alussa julkistettiin Antti Rinteen hallituksen viestintästrategia, ensimmäinen laatuaan Suomessa, eikä siinä mainita sanaa politiikka muutoin kuin hallinnonalana. Rinteen hallituksella ei ole poliittisia tavoitteita vaan ”avainviestejä”. Viestintää ei kuvata hallituksen politiikan vaan johtamisen välineeksi. Viestinnän kielellä politiikassa on kyse viesteistä, niiden laadusta, ajoittamisesta ja perillemenosta ”kansalaisille ja muille sidosryhmille”.

Viestintästrategiansa perusteella hallitus näkee itsensä yhtäältä mediana, joka lupaa tarjota ”oikeaa ja luotettavaa tietoa tasapuolisesti ja oikea-aikaisesti”. Toisaalta hallitus on viestintätoimisto: koska ”uudistukset ovat laajuutensa vuoksi usein erityisen vaikeita” niitä ”on tuettava voimakkaasti viestinnällä”.