Suomen kansallisen varautumisen parhaat käytännöt osaksi Naton puolustussuunnittelua

Nord Stream -kaasuputkien tuhotyöhön liittyvät uhkakuvat korostavat EU:n ja Naton merkitystä toisiaan täydentävinä.

Profiilikuva
Puheenvuoro
Teksti
Eero Kytömaa Kari Pelkonen

Venäjän toteuttama Krimin laiton valtaus ja sitä seurannut laaja hyökkäyssota Ukrainassa ovat aktivoineet merkittäviä uudistuksia Naton puolustussuunnittelussa. Puolustusmäärärahoja on korotettu tuntuvasti ja Naton kylmän sodan aikainen puolustuskonsepti on päivitetty nykyaikaan.

Hybridi- ja kyberuhkien kaudella on erityistä huomiota kiinnitetty jäsenvaltioiden siviiliministeriöille ja viranomaisille kuuluvaan varautumiseen, johon liittokunnan puolustus monin osin tukeutuu. Yhteiskuntien toimintakyvyn turvaaminen on noussut keskeiseksi varautumisen kysymykseksi Venäjän estettyä kaasun tulon Eurooppaan. Kriittisen vedenalaisen infrastruktuurin sabotointi Itämerellä entisestään alleviivaa modernien yhteiskuntien haavoittuvuuksia.

Jo vuodesta 2016 Naton ei-sotilaallinen varautuminen on lähtenyt jäsenvaltioiden kriisinkestävyyden parantamisesta. Tehtävät jakautuvat hallinnossa laajasti. Kriisinkestävyyden vahvistaminen perustuu perussopimuksen 3. artiklaan, missä jäsenmaat on velvoitettu ylläpitämään sekä kansallista että yhteistä kykyä torjua ja kestää aseellinen hyökkäys, myös hybridi- ja kyberuhat.