Suomalaisilla on velvollisuus muodostaa moraalinen kanta ydinaseisiin
Suomesta puuttuu keskustelu ydinaseiden oikeutuksesta, niiden tuhovoimasta ja Naton sisäisistä jännitteistä.
Suomalainen keskustelu Naton ydinaseista on hämmentävän kepeää, ja täällä esimerkiksi odotetaan pääsyä mukaan liittokunnan ydinaseohjelmaan. Tämän luulisi nostavan esiin lukuisia eettisiä kysymyksiä suhteestamme ydinaseisiin ja siitä, millaisen moraalisen vastuun otamme ryhtyessämme osaksi ydinaseiden pelotevaikutukseen perustuvaa liittoumaa. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Ydinasekeskustelu keskittyy toivottuun pelotteeseen, strategiseen näkökulmaan ydinsodan todennäköisyydestä sekä ydinasesuunnitteluun ja -harjoitteluun.
Suomesta puuttuvat vanhoille Nato-maille tyypilliset keskustelut ydinaseiden oikeutuksesta, niiden tuhovoimasta ja taloudellisesta ja inhimillisestä hinnasta sekä Naton sisäisistä jännitteistä. Ottaen huomioon Nato-kirjoittelun määrän viime kuukausina on häkellyttävää, ettei eettisille kysymyksille ole juuri suotu tilaa. Sodankäynnin todellisuus on raakaa ja väkivaltaista eikä pelkkää etäistä strategiapohdintaa.
Suuret ydinasevallat Venäjä ja USA eivät ole jättäneet aseitaan ruostumaan. Ydinasearsenaaleja päivitetään ja maailmalla on osattu pelätä uutta varustelukilpaa. Tällaiset huolet eivät ulotu suomalaiseen keskusteluun, vaikka Venäjän naapurina asemamme Natossakin on herkkä. Sodankäynti on lopulta kaukana rationaalisesta toiminnasta, ja päätökset perustuvat koviin arvoihin ja toimiin, joiden tavoitteena on tuhota vihollinen.
