Suomalaiset käyvät innolla Nato-keskustelua – Tosin Natosta ei tässä debatissa juuri puhuta

NÄKÖKULMA: Jäsenyysväittelyssä sekä kysymykset että vastaukset ovat tuttuja, kirjoittaa Hanna Ojanen.

Profiilikuva
Hanna Ojanen
Teksti
Hanna Ojanen

Suomalaiset ovat sitkeän innokkaita Nato-keskustelijoita. Keskustelu on usein yksitoikkoista, se jää kiertämään kehää ja sitä käydään kovin kuluneilla kielikuvilla. Se ei edes ole oikein Nato-keskustelua vaan vain keskustelua Suomen Nato-jäsenyydestä. Silti se näyttää aina herättävän kiinnostusta.

Yksi keskustelun vakioteema on Natoon hakeutumiselle otollinen ajankohta. Olisiko se nyt vai tulevaisuudessa, vai olisiko se ollut jo 20 vuotta sitten? Toinen vakioteema on menettelytapa. Kuka ehdottaa jäsenyyden hakemista, kuka päättää ja miten?

Tästä päästään kysymykseen siitä, tarvitaanko jäsenyyshakemuksesta kansanäänestys.

Kyllä-kantaa perustellaan sillä, että kyseessä on tärkeä asia, josta kansalaisilla on mielipide – ja mielipidemittausten mukaan vastustus on selvästi suurempaa kuin kannatus – tai sillä, että päätös on verrattavissa EU-jäsenyyteen, josta myös järjestettiin kansanäänestys.

Ei-kantaa perustellaan sillä, että asia on merkitykseltään vähäisempi tai luonteeltaan tekninen, tai sitten se on niin keskeisen tärkeä, ettei sitä voi jättää kansanäänestyksen varaan.