Strasbourgista lähtö toisi suuret säästöt

Nykyiset täysistuntojärjestelyt kuormittavat merkittävästi ympäristöä, kirjoittavat Anna Maria Corazza Bildt ja Henna Virkkunen.

Profiilikuva
Teksti
Anna Maria Corazza Bildt Henna Virkkunen
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Euroopan parlamentti kokoontui uuden toimikautensa ensimmäisen puolivuotisjakson aikana kuusi kertaa Strasbourgissa Ranskassa. Kuusi kertaa kuljetimme henkilöstömme matkatavaroineen maasta toiseen, vaikka parlamentilla on täysin toimivat työtilat myös Brysselissä.

Samaan aikaan kun kaikkialla EU:ssa vaaditaan menokuria ja tehokkuutta, Brysselin ja Strasbourgin väliseen matkusteluun käytetään joka vuosi noin 114 miljoonaa euroa. Yhdessä monen kollegamme kanssa olemme mukana ns. Single Seat -kampanjassa tämän korjaamiseksi. Kampanjassa on mukana jäseniä kuudesta suuresta poliittisesta ryhmästä ja lähes kaikista jäsenvaltioista.

Vuonna 1992 jäsenvaltiot sopivat perussopimuksen määräyksin, että Euroopan parlamentti työskentelee kolmessa maassa. Valiokunnat kokoontuvat Brysselissä, hallinto toimii Luxemburgissa, ja kaksitoista täysistuntoa vuodessa pidetään Strasbourgissa.

Tämän muuttaminen edellyttää perussopimuksen muuttamista. Ongelmana on, että siihen vaaditaan jäsenvaltioiden hallitusten yksimielinen päätös. Poliittisista ja taloudellisista syistä jotkut maat haluavat säilyttää järjestelmän, minkä vuoksi on vaikeaa päästä yhteisymmärrykseen.

Lissabonin sopimus vuodelta 2009 antaa Euroopan parlamentille mahdollisuuden ehdottaa sopimuksen muuttamista. Single Seat -kampanjan tavoitteena on, että parlamentti uutta toimivaltaansa virallisesti käyttämällä pyytää tätä, jotta voimme itse päättää, missä ja miten usein kokoonnumme.