Sote-uudistus loukkaisi monia perustuslain kohtia
Kyseessä on ennennäkemätön vallan ja rahan keskittäminen, kirjoittaa Kyösti Virrankoski.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusesitys merkitsee uuden hallintotason rakentamista. Nyt meillä on valtionhallinto, kuntahallinto ja näiden välillä erimuotoinen maakuntahallinto. Esityksessä maa jakautuisi viiteen sote-alueeseen. Noin miljoonan asukkaan sote-alueen hallinto olisi valtakunnanosahallintoa, joka asettuisi maakuntahallinnon ja valtionhallinnon väliin.
Sote-alueille siirrettäisiin valtaosa kunnallishallinnosta eli sosiaali- ja terveystoimi. Niiden osuus kaikista kuntien tehtävistä ja menoista on yli puolet, monissa kunnissa jopa kaksi kolmasosaa. Kunnille jäisi suurista tehtävistä vain koulutoimi ja lisäksi muita pienempiä tehtäviä, kuten kunnallistekniikka, kaavoitus sekä elinkeinojen edistäminen. Kyseessä on siis valtava kuntauudistus ja ennennäkemätön vallan ja rahan keskittäminen. Missään pohjoismaassa sosiaalipalveluja ei ole yhdistetty samaan organisaatioon terveyspalveluiden kanssa.
Sote-alueiden hallinto olisi kuntayhtymähallintoa. Sen korkeimman päättävän elimen, valtuuston, valitsevat kuntien edustajat poliittisten voimasuhteiden mukaisesti. Kunta ei siis voi valita edes omaa jäsentään valtuustoon.
Sote-alueella olisi sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu, ja se saisi varat valtionosuuksin ja kuntien maksuosuuksin. Valtaosa kunnallisverosta ohjautuisi sote-alueelle, eli kunnalla ei olisi mahdollisuutta vaikuttaa verojensa käyttöön. Sote-alueet ohjaisivat järjestämispäätöksensä mukaisesti varat käytännössä nykyisille sairaanhoitopiireille, joilla olisi tuottamisvastuu. Sote-alueella ei olisi vastuuta varojen riittävyydestä. Elleivät ne riittäisi, kunnille lähetettäisiin lisälasku. Järjestämisvastuu, tuottamisvastuu ja rahoitusvastuu erotettaisiin toisistaan.
