Sofi Oksanen: Kansallisia symboleja ei pidä luovuttaa pelkästään ääriryhmän etuoikeudeksi
NÄKÖKULMA: Suomen kansalliset tunnusmerkit kuuluvat kaikille, jotka pitävät Suomen itsenäisyyttä ja kulttuuria arvossa.
Norjassa kansallispuku ei ole pikkujuttu. Asian mittakaava valkeni kesäkuisella Norjan-matkallani, kun toukokuun seitsemäntenätoista vietetyn itsenäisyyspäivän tunnelmat yhä puhuttivat. Moni oli kokenut olonsa epämukavaksi pukeutuessaan kansallispukuunsa päivän kunniaksi, sillä kansallisten symbolien julkisesta käytöstä on tullut rasismin nousun myötä kiusallista.
Äimistyin – en maahanmuuttovastaisuudesta, joka myös Suomessa on näkyvää, vaan siitä, että norjalainenhan kasvaa lapsesta asti pukeutumaan kansallispukuunsa itsenäisyyspäivänä. Vastauksena hämmennykseeni norjalaiset näyttivät puhelimestaan tuoreita kuvia, joissa he poseerasivat yhtälailla perinnepukuun sonnustautuneen puolisonsa kanssa.
Norjassa kansallispuvut kulkevat suvussa, joten monien puvut ovat olleet jo useiden sukupolvien käytössä, ja niiden aitous on olennaista. Rippilahjaksi norjalaisnuoret ehkä toivovat suomalaisten ikätoveriensa tavoin rahaa, mutta saavat kalliin kansallispuvun. Niihin suhtaudutaan pieteetillä, joka muistuttaa siinä Suomea, miten linnanjuhlien iltapukukavalkadia meillä käsitellään – Norjassa pukuloisto on vain kansallispukuloistoa, joka lähtökohtaisesti alleviivaa kantajansa suvun alkuperää, ja vahvistaa käsitystä siitä, että norjalaisuus on syntyperäistä.
Kuvio asettaa eriarvoiseen asemaan ne, joiden suku ei ole asunut maassa pitkään. Pitäisikö maahanmuuttajien käyttää oman etnisen taustansa mukaisia kansallispukuja, vai tyytyä lippujen heilutteluun? Vai pitäisikö perinteestä luopua tykkänään? Jotkut Norjassa asuvat suomalaiset ovat hankkineet suomalaisen kansallispuvun muutettuaan Norjaan ja ne on otettu vastaan hyvin.
