Sivistysvaltion rakentaminen on vaihtunut taskulaskinpolitiikaksi

PUHEENVUORO: Nyt tarvitaan koulutuksen tulevaisuusohjelma seuraavien 12–16 vuoden ajaksi, kirjoittavat Petri Lempinen ja Olli Luukkainen.

Profiilikuva
koulutus
Teksti
Petri Lempinen Olli Luukkainen
Suomen Kuvalehti

Sata vuotta sitten Suomi oli maailman edistyksellisimpiä maita. Köyhä maatalousmaa katsoi ennakkoluulottomasti eteenpäin luomalla vuonna 1921 yleisen oppivelvollisuuden. Sitä ennen vain noin 60 prosenttia lapsista kävi kansakoulua. Se on saman verran kuin lapsistamme osallistuu nykyisin varhaiskasvatukseen.

Oppivelvollisuudesta alkanut kehitys nosti Suomen maailman rikkaimpien maiden joukkoon. Koulutuksen ja osaamisen merkitys yhteiskunnan kehitykselle ja talouskasvulle ymmärrettiin myös poliittisessa päätöksenteossa. Uudistuksista keskusteltiin laajasti ja niitä edistettiin määrätietoisesti.

Kehitys on tyssännyt, kun näkemyksellinen sivistysvaltion rakentaminen on vaihtunut näköalattomaksi taskulaskinpolitiikaksi. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmistakin luovuttiin tällä hallituskaudella, ja tärkeimmät tavoitteet määritellään vuosittain budjettikirjassa.

Kansallinen koulutuspoliittinen visio pelkistyy kustannusten karsimiseksi, ja rahoituksen leikkaamista kutsutaan kehittämiseksi. Päättäjämme eivät näytä uskovan koulutuksen kykyyn uudistua ja uudistaa yhteiskuntaa.