Sitran yliasiamies Mikko Kosonen: Voisiko valtio olla viisas?

Pahimmillaan yksi virasto valittaa toisen päätöksistä.

Profiilikuva
byrokratia
Teksti
Mikko Kosonen
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Lähes kaikkia länsimaisia yhteiskuntia jäytää sama hallinnollinen piina: Rakenteellisia uudistuksia on vaikea tehdä, päätöksenteko on tehotonta, yhteiskunnalliset ongelmat hajoavat ministeriöiden väliin ja kokonaisvastuun kantajia on vaikea löytää. Pitkäjänteisten uudistusten sijaan hallitukset keskittyvät lyhyen aikavälin sektorikohtaisiin kysymyksiin.

Kansanedustajat Oras Tynkkynen, Mikael Jungner ja Harri Jaskari kirjoittivat (SK 36/2014) siitä, miten vaikea hallituksen laivaa on kääntää, jos ruori on rikki. Merenkulkuvertauksissa voidaan mennä vielä pitemmälle. Me suomalaiset yritämme edelleen suunnistaa maailman merillä sekstantin avulla, vaikka gps-laitteetkin on keksitty. Aika on ajanut hallintorakenteemme ohi.

 

Globaalit haasteet, valtioiden keskinäisriippuvuus ja yhteiskunnan läpäisevät ongelmavyyhdit vaativat uudenlaista ajattelua. Esimerkiksi nuorisotyöttömyys ja syrjäytyminen ovat ongelmia, jotka läpäisevät monta hallinnon sektoria: Koulutuksen, elinkeinopolitiikan, sosiaalipalvelut, terveydenhuollon ja jopa kaupunkisuunnittelun.

Globaaleista haasteista esimerkiksi kyberturvallisuus ja ilmastonmuutos edellyttäisivät hallinnon rajat ylittävää yhteistyötä, jollaista on vaikea saada aikaan. Esimerkiksi Jyväskylän aurinkovoimalahanketta on palloteltu edestakaisin valtiovarainministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön ja ympäristöministeriön välillä eikä ratkaisua ole löytynyt, vaikka kaikki ovat yhtä mieltä kotimaisen uusiutuvan energiantuotannon edistämisestä. Pahimmillaan toinen valtion virasto valittaa toisen viraston päätöksestä.