Ei kurjuutta kummempaa

Kolumni: Hyvässä kirjassa draamaa ja jännitettä saadaan aikaan vähemmälläkin, kirjoittaa Silvia Hosseini.

Profiilikuva
Kolumni
Teksti
Silvia Hosseini
Kirjoittaja on esseisti, kriitikko ja äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja.

Kriitikko Eleonoora Riihinen kuvailee Helsingin Sanomissa (23.10.2019) Riikka Pelon uutta teosta: ”Romaanin keskiössä on kolme ihmistä: jesidien kansanmurhaa Suomeen paennut Alan, aurinkolomalla kauheuksia todistanut teinityttö Aura ja tyttärensä huoltajuuden menettänyt Ellen.”

Kuulostaako rankalta? Lisää on luvassa. Talousvaikeuksista kärsivän Ellenin tytär on nimittäin vaipunut koomaan, ja mutistinen (puhumaton) Aura karkaa lastenkodista.

Huh. Muttei siinäkään vielä kaikki: ”Alanilla on rämä sydämentahdistin ja rampa käsi. Hän on älykäs ja osaa monia kieliä, suomeakin. Hän ei kuitenkaan saa jäädä maahan, niin on päätetty.”