Digipölytystä

Pakina: Milloin tyttörobotin ulkonäön kommentoiminen on liian esineellistävää?

Profiilikuva
Ukkola
Teksti
Jukka Ukkola
jukka.ukkola@hotmail.com

Suomessa ollaan edelleen huolissaan siitä, että lapsia syntyy nykyisin vähemmän kuin 150 vuoteen. Viime vuonna demaripomo Antti Rinne ehdotteli synnytystalkoita ja viimeksi valtiovarainministeri Petteri Orpo murehti, etteivät tytöt ja pojat enää juuri kohtaa toisiaan, joten lapsiakaan ei saada alulle. Myös Japanista on kuulunut samanlaisia viestejä: siellä ei seksi enää edes kiinnosta nuorisoa.

Tosi on, että tytöt ja pojat eivät enää kohtaa toisiaan, koska he harrastavat eri asioita eivätkä ympärilleen vilkuile. Tytöt lähettelevät tekstiviestejä toisilleen ja pojat pelaavat tietokonepelejä keskenään. Luomuseksi ei enää paljon kiinnosta, koska se on vanhanaikaista kuin Facebook. Digimaailmasta löytyy kiihottavampaa tavaraa joka toiselta sivulta.

Mikä siis neuvoksi – miten meitä riittää vielä ensi vuosisadallakin? Onneksi tekniikka tulee apuun. Olemme valmiita siirtymään virtuaalisiin kukkiin ja mehiläisiin eli digitaalipölytykseen.

Jo jonkin aikaa on ollut tarjolla kelpo valikoima kauko-ohjattavia lennokkeja, drooneja, joita voidaan käyttää postinkantoon, vakoiluun, sotimiseen ja vaikka mihin – miksei siis myös suvunjatkamiseen. Tuskin on sattumaa, että englanninkielinen sana drone tarkoittaa paitsi lennokkia, myös kuhnuria eli urosmehiläistä.