Kulttuurin avulla yhtenäisempi ja vahvempi Suomi

”Eihän elämä ole monologia, vaan dialogia”, vastasi taiteellinen johtaja, koreografi Tero Saarinen, kun pyysin häneltä puheenvuoroa erääseen tilaisuuteen. Hän ehdotti mieluummin dialogia, keskustelua teemasta kuin yksinäistä puhetta.

Jäin miettimään Teron ajatusta, miten kirkkaasti hän yhdellä sanalla kuvasi kulttuurin erityislaadun: dialogi. On kyseessä mikä kulttuurin muoto tahansa, syntyy aina dialogi teoksen, esittäjien ja yleisön välillä. Dialogin avulla opimme ymmärtämään toisenlaisia ihmisiä, näkemyksiä, uskontoja, erilaisia maailmoja. Käymme myös hiljaista dialogia itsemme kanssa, punnitsemme arvojamme, asenteitamme ja kokemuksiamme. Opimme samalla itsestämme.

Eipä taida monikaan asia olla kulttuurin mahdollistamaa dialogia tärkeämpää. Erityisesti nyt, kun elämme sekasortoisessa, arvaamattomassa, pelottavassa vastakkainasettelun maailmassa.

Mitä paremmin ymmärrämme erilaisuutta, sitä vähemmän sitä pelkäämme, sitä vähemmän sen koemme uhkana. Kulttuurin avulla voimme turvallisissa olosuhteissa lähestyä ja kokea oman kuplamme ulkopuolisia asioita. Bregenzin musiikkijuhlien avajaisissa Itävallan liittopresidentti korosti viisaasti, kuinka kulttuurin avulla voidaan ylittää vaikeitakin raja-aitoja.

Kulttuuri on myös merkityksellinen keskusteluteema jo lapsesta lähtien. Amsterdamin museoissa näin kesällä lukuisia oppilasryhmiä opettajansa ympärillä innokkaasti keskustelemassa teoksista, taiteilijoista, mielipiteistä ja näkökulmista.

Kulttuurin avulla pääsemme kokemaan vahvoja elämyksiä, tunteita laidasta laitaan, mutta saamme tilaa myös rentoutumiselle, levähdykselle ja akkujen lataamiselle. Tästä minulla on omakohtaisia kokemuksia.

Hämmästyin kovasti, kun musiikki-, tanssi- tai oopperanäytöstä katsoessani Oura-sormukseni ensimmäisiä kertoja ilmoitti tylysti, että olenkin nukkunut suuren osan ajasta! Neurotieteen tohtori Hanna Poikonen selittää ilmiön sillä, että aktiivisena ihmisenä olen uppoutunut esitykseen täysin siemauksin ja päässyt jaksamiselle elintärkeään flow-tilaan.

Erään taidelaitoksen lippukassan mukaan ihmiset kuluttavat nykytilanteessa kulttuuriin selkeästi vähemmän kuin ennen. Tilanne on täysin nurinkurinen. Panostamme kulttuuriin vähiten nyt, kun sitä sen kaikissa muodoissaan eniten tarvitsisimme ja siitä myös yksilöinä ja koko kansakuntana hyötyisimme.

Taideyliopiston rehtori Kaarlo Hildén korostaa, että aineettoman arvonluonnin kyky on yksilöiden, yritysten ja yhteiskunnan keskeinen menestystekijä. Osaammeko pitää huolta tästä kallisarvoisesta kyvystä?

Osaamme panostaa esimerkiksi rakennusten arvon säilyttämiseen, mutta emme ihmismielen kykyyn luoda, sopeutua, palautua ja ideoida uutta. Taide ja kulttuuri ovat oman mielen ja yhteisöjen hyvinvoinnin, elinvoiman ja uudistumisen kannalta avainasemassa. Kun ihmiset ja yritykset voivat hyvin, koko Suomi voi hyvin.

Yritysten ja kulttuurin kohtaamiset ja dialogi ovat Suomen selviämisen kannalta kriittisen tärkeitä. Kumpikin osapuoli voi oppia toiselta. Luovien ratkaisujen löytämiseen ja uuden kehittämiseen tarvitaan molempia, yhdessä ja erikseen, tarvitaan kuuntelua, keskustelua, kokemista ja kokeilua.

Haastan yritykset lähtemään tiimeinä näyttelyihin, konsertteihin, tanssiesityksiin, teatteriin, oopperaan, tapaamaan taiteilijoita, lukemaan kirjoja ja keskustelemaan kokemuksista yhdessä. Samoin haastan koululaiset, opiskelijat ja perheet. Kulttuuria yhdessä kokien, siihen eläytyen, siitä keskustellen ja oppien pääsemme ehjinä vaikeiden aikojen yli ja olemme kansakuntana entistä yhtenäisempi ja vahvempi. 

Kirjoittaja on Boardman Advisorsin puheenjohtaja.