Kuka edes vastaa kyselyihin?
Kuva kansalaismielipiteestä on yhä useammin epäedustava.
Media ja muut yhteiskunnalliset toimijat julkistavat liki päivittäin mielipidekyselyjen tuloksia.
Niiden luotettavuuteen vaikuttavat eniten kysymysten ja vastausvaihtoehtojen muotoilu sekä tulosten yleistettävyys – se, kuinka hyvin kyselyyn valikoituneet edustavat sitä perusjoukkoa, jonka mielipiteitä otoksella kartoitetaan.
Kysymysten ja vastausvaihtoehtojen yleinen järkevyys ja sanamuodot rakentavat kyselyjen sisäistä luotettavuutta. Silmäys mittausuutisiin osoittaa turhan usein, että kysymyksenasettelussa on puutteita.
Toisaalta tunnetuimmat mittauslaitokset, kuten Taloustutkimus Oy ja Kantar Public (ent. Suomen Gallup), osaavat yleensä huolehtia kyselyjensä sisäisestä luotettavuudesta.
Sen sijaan otoskyselyjen edustavuuteen eli ulkoiseen luotettavuuteen liittyy kasvavia ongelmia.
Internetin aktiivikäytön myötä kansalaiset törmäävät aiempaan verrattuna moninkertaisesti palaute- ja vastauspyyntöihin. Pyyntötulvassa ihmisiä on entistä vaikeampaa saada vastaamaan kyselyihin, jotka tuottavat yhteiskunnallisesti merkittävää tilanne- ja seurantatietoa.
Yleistyvä vastaamishaluttomuus näkyy laskevina vastausprosentteina eli siinä, kuinka suuri osuus otosten tavoitelluista vastaajista suostuu vastaajaksi.