Ruvetaan printtaamaan sähköpostimme ja annetaan ne postin kuljetettaviksi
PAKINA: Jukka Ukkola pohtii keinoja, joilla viisipäiväisen postinjakelun voisi säilyttää.
Oulun Wiikko-Sanomia kertoi heinäkuussa 1837 kirjeestä, jonka ”muuan tutentti” kirjoitti isällensä:
”Tänä päiwänä, joka on Maanantai, kirjotan minä Teille tämän kirjan, jonka minä huomissa Tiistai=päiwänä wien postiin, ja toiwon sen Keski=wiikkona joutuwan käsiinne. Teijän pitää, rakas Isäni! wälttämättömästi Tuorustaina lähettää minulle sata riksiä, jotka posti tuopi minulle Perjantaina, sillä muutoin lähen minä täältä pois Lauwantaina, ja tulen tykönne Pyhänä, omalla suullani Teiltä mainittua rahaa waatimaan.”
Isä vastasi samalla mitalla ja lupasi tuhlaajapojalleen selkäsaunan, mutta se ei ole tässä tarinassa olennaista. Olennaisempaa on huomata, kuinka posti kulki 180 vuotta sitten: heti seuraavana päivänä perille, mennen tullen, jopa rahalähetysten kanssa, ilmeisesti Turun ja Oulun välillä.
Vanhimmat meistä ehkä muistavat noiden vauhdikkaiden aikojen viimeisiä vaiheita, jolloin posti saattoi todella ehtiä perille lähettämistä seuraavana päivänä.
Nuoria tuollainen väite tietysti epäilyttää, mutta kyllä se totta oli – esimerkiksi oma isoenoni on asiasta kertonut, eikä hän paljon valehdellut.
