Ruotsin palkkamalli ei sovi Suomeen
Yksityisen sektorin palkkataso on jo nyt selvästi korkeampi, kirjoittaa Olli Luukkainen.
Työmarkkinajärjestöt ovat tehneet EK:n johdolla jo kaksi keskitettyä palkkaratkaisua peräkkäin. Niissä on sovittu erittäin alhaisista palkankorotuksista, jotka ovat johtaneet palkansaajien ostovoiman tosiasialliseen heikkenemiseen. Tämä on näkynyt kotimaisen kysynnän vähenemisenä ja muun muassa kaupan sekä matkailu- ja ravitsemusalojen työllisyyden heikkenemisenä.
Olemme siis käytännössä jo toteuttaneet sisäistä devalvaatiota. Erityisesti korkeammin palkattujen tavallisten palkansaajien reaalipalkkoja on laskettu. Yksityisen sektorin johtajia työnantaja on palkinnut tehdyistä irtisanomisista ja toiminnan siirtämisestä Suomesta juhlavilla bonuksilla, optioilla ja ties millä tulospalkkioilla.
Samaan aikaan työmarkkinoiden vitsaukseksi ovat tulleet orjuutta muistuttavat nollasopimukset, joissa työntekoon lupautunut ja sitoutunut odottaa ilman palkkaa, jos töitä sattuisi löytymään.
Työnantajajohtajat ja poliitikot ovat nyt innostuneet vaatimaan maltillisten sopimusten jatkamista jopa kymmenen vuotta. Maltilliselle palkkapolitiikalle tarvitaankin jatkoa. Talousnäkymät ovat sellaiset, että viisasta olisi sopia Työllisyys- ja kasvusopimuksen jatkamisesta nyt kevään aikana saman tien tammikuun 2018 loppuun saakka, vielä yksi lisävuosi odottamassa olevan optiovuoden päälle.
