Ruotsalaista joustavuutta

Suomalaisilla on tapana hakea mallia Ruotsista. Naapurikateuteen on aihetta erityisesti talouskehityksen osalta.

Ruotsin talous on vahvassa kasvussa, kun Suomessa kunnon talouskasvua ei ole nähty vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen.

Suomessa tuskaillaan julkisen talouden velkaantumisen ja leikkaustarpeiden kanssa, mutta Ruotsissa pohditaan, pitäisikö julkisen talouden ylijäämätavoite pitää ennallaan ja miten selvitään työvoimapulasta.

Erikoisempaa sen sijaan on, että Ruotsista etsitään mallia työmarkkinoiden joustavuudesta.

Ruotsalaiset työmarkkinat kun joustavat lähinnä suomalaislobbarien puheissa.

Ruotsissa 70 prosenttia palkansaajista kuuluu edelleen ammattiliittoon ja reilut 80 prosenttia palkansaajista on töissä työnantajaliittoon kuuluvalla työnantajalla. Työehtosopimukset eivät ole yleissitovia, mutta työehtosopimusten piirissä on yli 90 prosenttia palkansaajista, mikä johtuu työnantajien korkeasta järjestäytymisasteesta ja työnantajaliittoon kuulumattomien työnantajien tekemistä liityntäsopimuksista. Osuus on suunnilleen sama kuin Suomessa.

Vastahakoiset työnantajat, kuuluisimpana Tesla, tarvittaessa painostetaan noudattamaan ruotsalaisia työehtosopimuksia.

Työttömyysturvan taso suhteessa työttömyyttä edeltävään palkkaan on Ruotsissa selvästi korkeampi kuin Suomessa, kertoo OECD:n vertailu. Myös työntekijän irtisanomissuoja on Ruotsissa tiukempi.

Ruotsalaisen työsuhdeturvan tunnetuin piirre lienee tiukka last-in-first-out-periaate, jonka mukaan työvoimaa vähennettäessä pitää aloittaa niistä, jotka on palkattu yritykseen viimeksi.

Pitkään samassa yrityksessä työskennelleiden irtisanomisriski on siksi olematon, ellei koko yritys men­e nurin.

Ruotsalaisten palkatkaan eivät kummemmin jousta. Tuntipalkkojen erot olivat Ruotsissa vuonna 2018 EU-maiden pienimmät, ilmenee Eurostatin viimeisimmästä vertailukelpoisesta palkkarakennetilastosta.