Rokottaminen ja kovaääniset tieteenkiistäjät: Noin vähälläkö asiatieto saadaan kumottua?
KOLUMNI: Rokotuksen ottaminen on eräänlaista talkootyötä, kirjoittaa Tiina Raevaara.
Oli jo aikakin, että rokotuksista kieltäytymisestä aletaan puhua julkisuudessa.
Keskustelu lähti käyntiin vaivihkaa, käsittääkseni pitkälti yksittäisen Helsingin Sanomien artikkelin takia. Jutussa kerrottiin Pohjanmaalla vellovasta rokotekielteisyydestä, jonka on alun perin saanut aikaan vain muutama aktiivinen henkilö. Lapsuusiän rokoteohjelmasta on kieltäydytty joillain paikkakunnilla huolestuttavan suurella prosenttiosuudella.
Lopullisesti aiheen taisi nostaa keskusteluun keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä, joka ehdotti lapsilisien poistamista vanhemmilta, jotka eivät anna rokottaa lastaan. En ole Kärnän kanssa samaa mieltä toimenpiteen järkevyydestä, mutta arvostan sitä, että hän nosti rokotekielteisyyden tapetille vakavana asiana. Sellainen se nimittäin on.
Itse olen kirjoittanut päätään nostavasta rokotekielteisyydestä vuosikaudet, kuten myös moni muu. Asiaa ei kuitenkaan ole nähty varteenotettavana ongelmana. Media on itse monta kertaa antanut äänen rokotekielteisyydelle, epätieteellisille tai suorastaan valheellisille argumenteille ja asettanut sellaiset samalla viivalle perusteellisen tutkimustiedon kanssa.
