Missä Vallu luuraa
Kerran vuodessa ystäväni, joka työskentelee varustamossa, vie minut ja lauman muita kavereitaan ruotsinristeilylle. Yhden risteilyn ajan tämä sataman asiakaspalvelija kuljeskelee kapteenin elkein ympäri laivaa, tervehtii reteästi tuttuja työntekijöitä ja ostelee henkilökunta-alennuksella kaikille juomia, ruokaa ja tax free -tuotteita. Tätä väärän kuninkaan päivää on joka vuosi yhtä ilahduttavaa seurata.
Risteilyllä samat asiat toistuvat samassa järjestyksessä. Kannelta mennään pubiin, pubista illalliselle, illalliselta karaokeen, karaokesta yökerhoon ja yökerhosta diskoon. Yökerhon ja diskon välissä podetaan tyhjyyden tunnetta hytissä. Merkittävä osa ajasta käytetään etsimiseen. Ihmiset ravaavat käytävillä eivätkä löydä toisiaan, juomiaan tai hyttejään.
Paluumatkalla kaikki tehdään uudestaan, mutta vaisummin. Jopa yökerhon yhtye esittää meno- ja paluumatkalla samat kappaleet samassa järjestyksessä. Tässä ennustettavuudessa on jotakin lohduttavaa.
Asiat toistuvat laivalla niin tarkkaan, että se on jo epäuskottavaa, jonkinlaista parodiaa todennäköisyyksistä.
