Resurssien kohdentaminen on politiikan ydintä – ja se pätee myös koronan suhteen
Rokotepäätöksiä tehdessä tulisi kuulla myös taloustieteilijöitä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on viime aikoina perustellut koronatehosteiden tarpeettomuutta väittämällä, että ei ole perusteltua käyttää aikaa rokottamiseen, jos rokotesuoja ei ole pitkäkestoinen, ja että lisäksi rokote saattaa lisätä sairauslomia. THL pitää myös 40–50 prosentin suojaa tartuntaa vastaan niin alhaisena, että sitä ei tarvitse huomioida.
Tavoitteiden valinta ja julkisten resurssien kohdentaminen on kuitenkin poliitikkojen tehtävä. Korona itsessään lisää sairastamista ja sairauslomia, sekä lyhyellä (alkuperäinen infektio) että pitkällä aikavälillä (pitkä korona ja muut pitkäaikaisseuraukset).
Asiantuntijoiden rooli puolestaan on neuvoa poliitikkoja siinä, miten annetut tavoitteet voidaan saavuttaa perustuslain ja muiden lakien puitteissa. Demokratioissa toimitaan näin siksi, että tiede ei voi kyetä määrittämään ”objektiivisesti parhaita” tavoitteita.
Kyse on arvoista. Paras, mihin tutkimuksella pystytään, on tiedon kerääminen siitä, mitkä tavoitteet jaetaan laajasti ja millaisia ristiriitoja niiden välillä esiintyy.
