Ranskalainen tragikomedia
Terroristi-iskujen synnyttämä kansallinen yhteishenki on muisto vain, kirjoittaa Helena Petäistö.
Ranskan onneksi muun Euroopan huomio on ollut niin tiiviisti suuntautuneena kreikkalaiseen tragediaan, että täkäläinen tragikomedia jäi monilta huomaamatta.
Ei kuitenkaan EU-komissiolta, jonka piti tänään myöntää Ranskalle jo peräti kolmannen kerran lisäaikaa sen budjettivajeen korjaamiseksi. Brysselin ja Berliinin haukankatseet ovat kyllä pitäneet Pariisia tiukasti silmällä. Unionin toiseksi suurimman talouden toilailut eivät ole kenellekään pikkuasia.
Siksi Ranskan oli siis pakko saada vihdoinkin läpi uskottava talousuudistuspaketti. Näin tapahtuikin, mutta farssihan siitä tuli – ja valaiseva esimerkki siitä, miten vaikeaa tätä maata on uudistaa. Mahdottomuuden totesi jo presidentti Jacques Chirac 1990-luvulla pääministeri Alain Juppén kaaduttua eläkeuudistukseen. Ranskalla on tapana tehdä uudistukset 20 vuotta muiden jälkeen. Yhteisessä valuutassa 18 muun maan kanssa sellainen peli ei enää vetele.
Presidentti Francois Hollande oli selkä seinää vasten. Maan oli näytettävä, että kriisistä huolimatta se kykenee viemään uudistuksia läpi. Asialle pantiin uusi briljantti talousministeri Emmanuel Macron, 37-vuotias entinen pankkiiri, jolla ei ole paljon ranskalaisen sosialistin painolastia. Hänen pahin syntinsä on vuosien työkokemus Rotschildien pankissa.
