Raiskaamaan kannustajat

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ukrainalainen Daria Fishun oli 16-vuotias ja näkyvästi raskaana, kun venäläissotilas raiskasi hänet maaliskuussa 2022 Hersonin alueella sijaitsevassa Krasnivkan kylässä. Venäjä miehitti aluetta. Ukrainan armeijan vallattua alueen takaisin Fishun ei salaillut tapahtunutta ja hänellä on yhteisönsä tuki.

Kerrottuaan koettelemuksistaan toimittajille Fishun on joutunut verkkovainon kohteeksi ja häntä uhkaillaan uusilla raiskauksilla. Monet sosiaalisen median kommenteista ovat venäläisnaisten kirjoittamia. Se on poikkeuksellista, sillä tutkimusten mukaan suurin osa maailman verkkovihan tuottajista on miehiä.

Kiovalaisen Detektor Median tuoreessa tutkimuksessa analysoidaan Venäjän informaatiotilan sukupuolittuneisuutta. Sosiaalisessa mediassa ukrainalaisnaisten huorittelu, uhkailu ja etninen solvaaminen on erittäin yleistä. Pakolaiset esitetään laiskoina heitukoina, jotka ovat lähteneet maasta napatakseen EU-maista itselleen miehet. Kremlin pönkittämien tarinalinjojen avulla yritetään lyödä kiiloja Ukrainaan jäävien ja maasta paenneiden välille ja horjuttaa pakolaisia vastaanottavien maiden intoa auttaa.

Ukrainassa asepalvelus on naisille vapaaehtoinen, Venäjällä kuitenkin väitetään, että se on pakollinen. Tätä valhetta käytetään ukrainalaispakolaisten leimaamiseen: kaksinaamaiset, mobilisaatiota pakenevat feministit jättävät miehet taistelemaan yksin.

Venäjän verkossa pakolaiset eivät jätä kotimaataan siksi, että heidän kotinsa tai koko kotikaupunkinsa on pommitettu maan tasalle – Venäjän toimesta.

Venäjä on tehnyt seksuaaliväkivallan aseen, mutta se on tehnyt myös raiskauksilla uhkailusta maiden rajat ylittävän pelotteen. Pelottelulla pyritään murentamaan ukrainalaisten vastarinta ja vaientamaan tulevien sotarikosoikeudenkäyntien todistajat.

Valtion propagandakoneisto vahvistaa omaa agendaansa tukevia viestejä, mutta kaikki verkkokeskustelut eivät ole masinoituja trollitehdastuotoksia. Niitä luovat myös tuiki tavalliset ihmiset.

Ukrainalaisten sieppaamien puheluiden perusteella on varmaa, että venäläissotilaiden vaimot, tyttöystävät ja äidit ovat tietoisia läheistensä sotarikoksista Ukrainassa sekä rohkaisevat heitä niihin. Länsimaissa otsikoihin nousi Roman Bykovskin vaimo Olga, joka flirttaillessaan puhelimessa miehensä kanssa antoi luvan raiskata ukrainalaisnaisia kunhan mies muisti käyttää kondomia.

Tatiana Solovieva puolestaan keskusteli erilaisista kidutusmuodoista Ukrainassa sotivan poikansa Konstantinin kanssa. Kumpikin tuntui pitävän mainiona keinona uhrin peräaukkoon työnnettävää rautaputkea, jonka sisään pujotetaan piikkilankaa, minkä jälkeen putki vedetään pois. Poika myönsi äidilleen pitävänsä kiduttamisesta. Tatiana veikkasi, että nauttisi siitä myös itse, jos olisi päätynyt samoihin tehtäviin kuin poikansa. Äiti mainitsi, etteivät ukrainalaiset ole ihmisiä.

Vaikka sodanvastaisten mielipiteiden ilmaisu Venäjällä on nyt vaarallista, vielä ei olla siinä pisteessä, että tavallisten venäläisten olisi pakko pilkata tai uhkailla pakolaisia. Kotisohvilla istuvat eivät ole etulinjan sotilaita, joilla ei ole mahdollisuutta perääntyä hengissä.

Tavallisten venäläisten reaktiot herättävätkin kysymyksen, joka haastaa ne, joiden mielestä hyökkäys Ukrainaan on Vladimir Putinin sota, ei ”tavallisten” venäläisten. Puheluiden ja verkkoon lataamiensa valokuvien perusteella Olga ja Tatiana vaikuttavat hyvin tavallisilta naisilta – lukuun ottamatta rohkaisua sotarikoksiin. Jos venäläisnaiset uhkaavat uhria sillä, että heidän joukkonsa raiskaavat uhrin uudelleen, kuten Daria Fishunin kohdalla, eikö se tee näistä naisista osasyyllisiä rikokseen?

On ymmärrettävää, että uhrit vaikenevat ja vain pieni osa heistä kertoo kokemuksistaan julkisesti. Moni pelkää, että teoista puhuminen kostetaan läheisille tai Venäjän vangitsemille ukrainalaisille. Juuri näin venäläissotilaat väittävät tapahtuvan, ja pelottelu jatkuu verkossa.

Se ei kuitenkaan tarkoita, että meidän muiden pitäisi vaieta. Meidän tehtävämme on pitää huolta siitä, että naisten kokemukset pysyvät mukana Venäjää koskevassa keskustelussa ja päätöksenteossa.

Jotkut arvelevat, että raiskauksista puhuminen lisäisi raiskauksia. Monet vaikenivat puna-armeijan toisen maail­mansodan rikoksista. Moni vaikeni niistä Tšetsenian ja Syyrian sotien aikana. Moni vaikeni niistä Ukrainassa Venäjän vuodesta 2014 miehittämillä alueilla.