Putkiremonttipainajainen - Miksi kohtuullisia ratkaisuja ei käytetä?

Profiilikuva
putkiremontti
Teksti
Helena Petäistö

Eikö edes lama pelasta Suomea vitsaukselta, johon kenelläkään ei ole varaa, putkiremontilta?

Kansalaisia rahastetaan niin, että vanhuksia ja yksinhuoltajia joutuu jopa luopumaan kalleimmasta, mitä heillä on eli asunnostaan. Tilanne on kohtuuton.

”Perinteinen” putkiremontti on kotikutoinen suomalainen farssi, joka ei naurata, kun se kohdalle sattuu. Muun muassa Helsingissä se oli pitkään ainoa, hyväksytty malli. Siitä lähti prosessi, josta töölöläisnaapurini käytti termiä kotien raiskaus. Sen jälkeen, kun asunto on putkifirmojen armoilla, sisälle lappaa ketä vain, sillä ovet ja portit ovat auki ulos asti. Varkaat ovat tienneet tämän hyvin tuloksin monissa taloissa.

Kuumenneilla markkinoilla ei ammattitaitoista porukkaa juuri paikalla näy. Työt tehdään miten sattuu ja yhtä karkeasti kuin ulkorakennuksella.

Kotinsa hyvillä materiaaleilla remontoinut voi olla varma, ettei haavereilta säästy. Minun kohdallani se tarkoitti sitä, että kahdelle seinälle kattoon asti käsityönä tehty kiinteä mahonkikirjahylly suojattiin teipeillä, joita ei puupintaan saa asettaa. Itku oli päästä, kun kallis kirjahylly oli pilalla.

Lisäksi vaadittiin vasta remontoitujenkin kylpyhuoneiden uusiminen. Oiva rahastusmuoto! Naapurilleni, jonka upouusi kallis kylpyhuone hajotettiin, sanottiin vakavalla naamalla, ettei putkien läpimitta ollut enää sama kuin kolme vuotta sitten. Liittimiähän ei Suomesta löydy.

Tosiasiassa Suomessa on rakennusmääräykset toistaiseksi vain uudisrakennuksille. Siksi korjaaminen tehdään kunnallisen tulkinnan mukaan. Siinä hullunmyllyssä kansalainen on suojaton. Taloyhtiöt säikäytetään puhumalla viranomaissäädöksistä ja EU-normeista, joita ei tosiasiassa ole olemassakaan. Vedotaan taloyhtiölainsäädäntöön, alan käytäntöön ja jopa valmistajan normeihin.

Kun en löytänyt ympäristöministeriöstä lakia, joka olisi vaatinut kylppäreiden kaakeloinnin kattoon asti muuta kuin uudisrakennuksissa, en suostunut kauniin kylpyhuoneeni seinien purkamiseen. Siitä alkoivat kimurantit neuvottelut siitä, mihin asti uusien kaakelien oikeasti pitäisi ulottua. Senteistä taistelu oli lopulta isojen miesten pelleilyä.

Sitä paitsi jos kylppärissä sattuu vedenpaisumus, se vyöryy ovesta ulos, vaikka kaakelit ovat kattoon asti. Astianpesukoneeni taas oli remontissa asennettu niin, että koneen käydessä vesi olisi tulvinut lattialle. Miksei keittiössä vaadita kaakeleita lattialle ja seinille kattoon asti?

Remontissa tehtiin hulluja virheitä ja hävitettiin kallista tavaraa. Se oli painajainen.

Pariisin asuintalossani tehtiin myös putkiremontti. Vanhat putket jätettiin oman onnensa nojaan ja uudet vedettiin siistissä kotelossa käytävälle. Me yhden rappukäytäväni asukkaat maksoimme yhdessä saman summan, minkä Töölössä jouduin maksamaan yksin. Sen päälle kukin otti oman putkifirman, joka veti putket asuntoihin. Lopputarkastus huolehti, että asiat olivat kunnossa joka asunnossa.

Ei voi kuin ihmetellä, miksei meiltä löydy halua tämän tyyppiseen järkevään korjaamiseen. Putket ovat myöhemmin helpommin vaihdettavissa kohtuuhintaan. Jos Suomessa osakeyhtiölainsäädäntö estää tällaisen vastuunjaon, sitä on todella syytä muuttaa.

Koteloinnin ohella muualla kelpaavat myös putkien pinnoitustekniikat. Kun meillä tätä osaamista nähtävästi puuttuu, ei sitä myöskään välitetä hankkia. Pahimman rahastuksen vuosina uudet tekniikat ohitettiin vain halveksivalla vähättelyllä. Vasta laman myötä niitä on alettu viimein hyväksyä. Hullunmyllyssä valkeni suomalaisen lintukodon raadollisuus.

Kun eurooppalainen kilpailu ei pääse meille, kaikki instanssit puhaltavat rauhassa yhteen hiileen suuren rahan himossa. Vai mikä muu selittää sen, ettei meillä käytetä kohtuullisia, järkeviä ratkaisuja?

Suomalainen ”perinteinen” putkiremontti ei olisi todellakaan mahdollista muualla.