Poikkeusolojen oppeja ei hyödynnetä yhteiskunnissa tarpeeksi

Yhteiskunnissa pitäisi hyödyntää paremmin poikkeusoloista saatavia oppeja.

Profiilikuva
Puheenvuoro
Teksti
Jari Lyytimäki

Mikä ei tapa, vahvistaa, kuuluu vanha sanonta. Tutkijoiden vastine tälle kansanviisaudelle on resilienssi. Sillä tarkoitetaan yksilöiden ja yhteisöjen palautumis-, jousto- ja sietokykyä, kykyä selviytyä vastoinkäymisistä.

Koronapandemia ja naapurimaamme Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainaan ovat koetelleet kansallista resilienssiämme. Ne ovat iskeneet moniin suomalaisiin taloudellisina vaikeuksina, ahdistuksena, epätietoisuutena ja jopa läheisten kuolemina. Nämä kriisit ovat olleet äkillisiä. Ilmastokriisi sen sijaan vyöryy päällemme pidemmällä aikavälillä ja tulee koettelemaan sopeutumiskykyämme vielä perinpohjaisemmin.

Vahva resilienssi auttaa kohtaamaan kriisit ja toipumaan niistä. Se voi kuitenkin olla myös riski, jos se palauttaa meidät kriisin jälkeen kestämättömään kehitykseen. Poik­keustilanteen jälkeen ei kannata palata toimintatapoihin ja tottumuksiin, jotka eivät alun perinkään olleet mallikelpoisia.

Yhteiskunnat eivät kuitenkaan näytä haluavan hyödyntää poikkeusolojen oppeja uuden ja paremman normaalin rakentamisessa. Esimerkiksi globaalit ilmastopäästöt palautuivat koronan jälkeen koronaa edeltäneelle tasolle.