Uusintavan työn arvoa ei tunnusteta
Yksikään ei kulje läpi elämän ilman kasvatusta tai tarvitsematta hoivaa, kirjoittaa yliopistotutkija Katariina Mäkinen Itä-Suomen yliopistosta.
3
MIN
Kevättalvea on sävyttänyt poliittinen konflikti, ja julkinen keskustelu on kierrellyt lakkojen ja niiden seurausten ympärillä. Hämmästyttävän vähän on kuitenkin puhuttu hallituksen esittämästä vientivetoisesta palkkamallista ja sen yhteiskunnallisesta merkityksestä.
Vientivetoinen palkka- tai työmarkkinamalli tarkoittaa, että kaikkien alojen palkankorotukset sidotaan vientialojen palkkojen kehitykseen. Hallituksen esityksessä vientialojen korotuksista tehtäisiin lain voimalla palkkakatto. Näin esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan palkankorotukset olisivat lailla sidotut vientialojen palkkoihin.
Mallin taustalla on tietty käsitys yhteiskunnallisesta vauraudesta: yhteiskunnassa on tuottavaa työtä (teollisuus, vientialat) ja sitten uusintavaa työtä (hoiva, kasvatus, koulutus).
Tuottavan työn ajatellaan olevan vaurauden moottori, joka pitää yhteiskunnan – tai pelkistetymmin talouden – pyörät pyörimässä. Yhteiskuntaa siis pyörittävät teknologiateollisuuden kaltaiset vientialat, joiden tuottamaa hyvinvointia voidaan sitten ripotella – sikäli kuin sitä riittää – tarvitseville.
