Ilmastohäpeästä on päästävä ilmastoylpeyteen

Ilmastonmuutos saa aikaan monenlaisia negatiivisia tunteita, kuten ahdistusta, pelkoa ja toivottomuutta. Kulutuskeskeisessä yhteiskunnassa yksi tunne nousee yli muiden: häpeä omista kulutusvalinnoista.

Häpeä on tärkeä tunne, sillä se auttaa yksilöä toimimaan yhteisössä sen normien mukaisesti. Ruotsissa lentohäpeä on osaltaan vähentänyt lentomatkailua ja siitä aiheutuvia päästöjä. Ilmastolle häpeä voi siis olla hyväksi, mutta häpeän tunteen hyödyntämiseen käyttäytymisen muutoksen ajurina liittyy myös ongelmia. Onko käyttäytymisen muutos aito ja pysyvä, jos sen perustana on vain se, mitä muut itsestä ajattelevat?

Ei siis ihme, että Ruotsissa on ollut nähtävissä myös toinen ilmiö. Lentolomalla käydään yhä useammin muilta salaa eikä matkakokemuksia enää hehkuteta sosiaalisessa mediassa.

Vaikka arkikielessä häpeä tarkoittaa usein samaa kuin syyllisyys, ne ovat selkeästi erilaisia tunteita. Häpeävä tuntee, ettei ole muiden silmissä arvostettu. Syyllisyyden tunne sen sijaan liittyy omaan käyttäytymiseen, joka tuntuu väärältä. Siinä missä häpeä syntyy muiden silmien edessä, syyllinen ei tarvitse yleisöä. Häpeävä pyrkii piiloutumaan ja vetäytymään, syyllinen korjaamaan käyttäytymistään.